tiistai 5. helmikuuta 2013

(*insert) Jaxuhaleja!

Välillä hieman politiikan ohi luisuva postaus. Vaikka sydämestäni vihreä olenkin, niin nyt olen joutunut saastuttavan savuiseen ruuhkaan. Paljon puhutut ruuhkavuodet on siis tämän äiti-viestintäsuunnittelija-vaimo-valtuutettu-luottamushenkilö-opiskelija-Leona-joogaaja-aktiivihörhön arkipäivää (ja yötä).

Kun sitä luonteeltaan on sellainen, että haluaa panostaa 100% siihen mihin ryhtyy, loppuu vuorokaudesta tunnit ja ihmisestä puhti jossain vaiheessa. Kun sille ei vaan voi mitään, että kiinnostuu ja innostuu niin monesta asiasta. Ja seurauksena on se, että huono omatunto soimaa koko ajan, koska väkisinkin jokainen osa-alue kärsii kun toinen asia vie aikaa ja energiaa.

Viime viikolla oli useita päiviä, jolloin ehdin nähdä lapsiani puoli tuntia - tunnin vuorokaudessa. Lähden yleensä aamulla töihin kun muut vielä nukkuvat. Töistä tullessa ehdin nopeasti syödä jotain ja sitten on joku iltameno (koulutus tai palaveri), josta kotiutuessa lapset on jo nukkumassa. Viikonlopun vietin erittäin mielenkiintoisessa ja hyödyllisessä vihreiden valtuutettujen koulutuksessa Vantaalla.

Tämä kaikki on itse aiheutettua, enkä siis valita. Ja pian tämä tahti helpottaa. Ihan vapaaehtoisesti nyt kaikkiin koulutuksiin osallistun mutta se johtuu siitä, että olen politiikassa ja kuntapäätöksenteossa vielä pihalla kuin lumiukko ja haluaisin parhaan kykyni mukaan ymmärtää asioita, joista olen yhdessä muiden kanssa päättämässä. Olen sen vähintäänkin velkaa äänestäjilleni.

Olen kyllä kovasti miettinyt viime päivinä, kuinka edustuksellista kuntapäätöksenteko nykyään onkaan? Totuushan on se, että vaikkapa yksinhuoltajan on jotakuinkin mahdotonta osallistua valtuustotyöhön. Ja jokaisen kuntalaisen asioita siellä kuitenkin käsitellään. Parhaiten valtuutetun rooli sopii eläkeläiselle ja työttömälle. Toisaalta, äänestysprosentin ollessa mitä se viime vaaleissa oli, ei voitane puhua edustuksellisesta demokratiasta muutenkaan.

Tiedättekö sen tunteen, kun olette seurueessa, jossa kaikki muut puhuvat vierasta kieltä? Siis sellaista, josta itse ymmärrät sanan sieltä, toisen täältä mutta et itse oikein luontevasti osaa muodostaa kokonaisia, kieliopillisesti oikeita lauseita. Tällaisessa seurassa vaikkapa usean tunnin illallinen on todella uuvuttavaa. Kun saa koko ajan tsempata, että pysyy edes mukana, mistä muut juttelevat. Saati sitten, jos yrität välillä osallistua keskusteluun haparoivalla kielitaidollasi. No, tämä olen minä kuntapolitiikassa vielä toistaiseksi. Osallistumassa kuntarakenneuudistusta koskevaa lausuntoa valmistelevaan neuvotteluryhmään.

Ja sitten yritän olla 1,5-vuotiaan äiti. Lapsen, joka tykkää laulaa Haloo Helsingin "Huuda"-biisiä ja harjoittelee uusia sanayhdistelmiä. Äitiyleisö osoittaisi varmasti suurempaa suosiota esitykselle, jos sen ajankohta olisi joku muu kuin klo 04 aamuyöllä. Kun tietää, että vajaan kahden tunnin päästä soi herätyskello.

Nyt on puoli kuusi, ja olen ollut hereillä jo kolmesta asti. Jospa sitä hörppäisi kahvit ja lähtisi ajelemaan töihin niin saisi kuitattua eilisestä klo 14 alkaneesta neuvotteluista aiheutuneet miinukset työajanseurantaan.

Jaksaa, jaksaa.

Unikaverit teekutsuilla (hyvä edustaa kun on nukkunut yönsä hyvin lapsen kainalossa)

1 kommentti:

  1. komppaan ja tsemppaan!! Ja tulee mieleen muinoisen yhteisen työnantajamme viikkopalaverit, joissa istuin ensimmäistä kertaa kuuntelemassa mitä joku Karhatsu oli sanonut jostain ja sitten kaikki ympärillä hihittelivät sille nokkelalle kommentille, paitsi minä. Mutta äkkiä se kieli tulee tutuksia ja kohta hihittelet siellä muiden joukossa.

    VastaaPoista