Pahoja päätöksiä

Keskiviikkona oli sivistys- ja vapaa-aikalautakunnan kokous. Esityslista aiheutti sydämentykytyksiä, koska se sisälsi euroja ja kyläkouluja. Paha, paha yhdistelmä.

Sen lisäksi, etten olisi koskaan uskonut olevani tilanteessa, jossa olen tekemässä kouluja koskevia päätöksiä, en missään tapauksessa olisi arvannut äänestäväni kyläkoulujen lakkauttamisen puolesta. Ja näin kuitenkin keskiviikkona tapahtui.

Kyläkoulut herättävät suuria tunteita. Jo surullisenkuuluisa esimerkki tunteiden palosta on Järvikunnan alue, jossa kylät ovat olleet tukkanuottasilla koulun paikasta siinä määrin, ettei uutta koulua ole alueelle vuosikausien nahistelun jälkeenkään saatu.

Miksi minä sitten äänestin Heinämaan ja Tietävälän sekä välillisesti Mallusjoen ja Karkkulan koulujen lakkauttamisen puolesta?

Heinämaa oli selkein päätös eli ei olisi ollut mitenkään järkevää ylläpitää vajaatoimintaista koulua kun lähettyvillä on laajennettu Virenojan koulu.

Järvikunnan kouluasia oli kuumana perunana vähän hankalampi. Keskustelussa nostettiin esiin uudelleen mahdollisuudeksi noussut valtionavustus, kunhan uusi koulu on tarpeeksi suuri eli kuudelle luokka-asteelle mitoitettu. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että rakennetaan kolmen luokan koulu Järvikuntaan ja pieni koulu Hennaan (jonne siis on myös koulu rakennettava) kaupungin omalla rahoituksella. Koska asiaa on veivattu jo vuosikymmen, mikä olisi ollut todennäköisyys, että koulu tässä taloudellisessa tilanteessa olisi omarahoitteisesti rakennettu? Melko epätodennäköinen. Lyhyesti siis: mielestäni on parempi hiukan isompi ja toiminnallisesti oppilaita palveleva koulu hiukan kauempana kuin ei koulua ollenkaan.

Vaikein päätös itselläni koski Tietävälän koulua. Olin pohtinut tätä kauan ja hartaasti. Oppilasennusteet Tietävälän alueella olivat nousussa, kun taas Myllylän koulun alueella tulevaisuudessa laskusuhdanteessa. Ja kukapa haluaisi ehdoin tahdoin pidentää pienten oppilaiden koulumatkaa. Ei kukaan. Mutta Tietävälän koulun ylläpitäminen olisi tullut maksamaan huomattavasti enemmän kuin vaihtoehto, jossa oppilaat keskitetään keskustan alueen kolmeen kouluun. Omassa päätöksessäni iltapäivätoiminnan järjestäminen sekä yhtenäinen alakoulu kallistivat kupin Myllylän laajemman remontin puoleen. Minun mielestä on oppilaan etu, että hän saa käydä luokka-asteet 1-6 samassa koulussa. Ja iltapäivätoiminta on 1.-2. luokkalaisille todella tärkeää.

Olen kotoisin Punkaharjulta Itä-Suomesta. Siellä koulumatkat voivat olla jopa 50 km suuntaansa. Eihän tämä kenenkään toivetila ole mutta kaikkea kun vaan ei voi toteuttaa. Ei vaan voi. Kun joka tapauksessa pitää karsia niin mieluummin karsin seinistä kuin opetuksen sisällöstä ja laadusta. Kyläkoulu on niin hyvä kuin sen opettaja(t). Orimattilan kokoisessa kaupungissa puhutaan varsinkin keskustan alueelle kuitenkin hyvin pienistä välimatkoista. Tässä tapauksessa itse siis perustin päätökseni oppilaiden tasa-arvoiselle kohtelulle ja uskon keskittämisestä olevan enemmän hyötyä kuin haittaa oppilaiden näkökulmasta.

Ja kyllä, pahalta se silti tuntuu.

Pitkää ikää ja kulttuurihyvinvointia

Pisimpään maanantain valtuustossa käsiteltiin Orimattilan historian ensimmäistä hyvinvointikertomusta. Aihe oli ihan mielenkiintoinen ja siitä pidettiinkin PIIITKIÄ puheenvuoroja. Itse tuota pumaskaa lukiessani kiinnitin nuorten pahoinvoinnin huolestuttavan määrän lisäksi huomiota kulttuurin osuuden vähäisyyteen raportissa. Valtuustossakin täysin aiheesta Veini Holopainen nosti esiin kirjaston puuttumisen raportista. Todella merkittävä puute! Orimattilan erinomainen kirjasto lisää 100% varmuudella kaupunkilaisten hyvinvointia läpi ikäluokkien ja sosiaalisen aseman.

Olen aiemminkin kiinnittänyt huomiota siihen, miten Orimattilassa(KIN) ajatellaan usein hyvinvoinnista puhuttaessa vain terveys- ja sosiaalipalveluita sekä liikuntaa. Tottakai näillä on merkittävä rooli asiassa mutta omasta mielestäni pitäisi nostaa täysin samalle viivalle kulttuuri- ja sivistyspalvelut, yhteisöllisyys sekä viihtyvyys.

On kiva mainostaa (siis jos joskus jossain kaupunkia mainostettaisi), että meillä on pieneksi maalaiskaupungiksi mahtavan hieno taidemuseo. Ja kotiseutumusea. Virkeää käsityöperinnettä ja taideharrastusmahdollisuuksia. Mutta sitten kun puhutaan näiden asioiden kehittämisestä tai varsinkaan rahoittamisesta niin kas, urheilu ja kilpailu (siis kaupallinenkin) huutavat vieressä neonvärein paremmuuttaan ja tärkeyttään.

Tässäpä yllättävää faktaa:

"...elinikä pitenee kulttuurin ansiosta selvästi enemmän kuin terveysliikunnan tai laihduttamisen avulla. Tupakoimattomuus tuo keskimäärin viisi elinvuotta lisää, joten kulttuuri on tutkimusten mukaan melkein yhtä terveellistä kuin tupakasta kieltäytyminen."

 

Lue koko juttu täältä: Kulttuuri pidentää elinikää

Olisikohan mahdoton tehtävä laskea säästöä terveydenhoitokuluissa, joka voitaisiin saavuttaa pienelläkin panostuksella kulttuuriin? Näkisin tämän erityisesti vahvassa roolissa ennaltaehkäisevässä työssä. Lisäksi kulttuuripalveluita olisi liikuntaa huomattavasti helpompi kohdentaa koko kuntalaisväestölle ikään ja sukupuoleen katsomatta. Kulttuurin kun ei tarvitse olla korkeakulttuuria vaan parhaimmillaan osallistavaa ja yhteisöllistä, kaikkien saatavilla olevaa. Askelia tähän suuntaan on otettu mm. kaupunkiviljelyllä ja vaikkapa ulkoilmaelokuvaesityksellä: The Artist

Myös lastenkulttuuritarjonta sai virkistystä, kun kaupunki päätti lähteä mukaan EFEKTI-toimintaan. Toivottavasti mahdollisimman moni koulu ja päivähoidon ryhmä hyödyntää näitä mahtavia ILMAISIA työpajoja ja esityksiä: EFEKTI-tarjonta Orimattilassa

Taidemuseolla on muuten parhaillaan lastenkirjojen kuvitusnäyttely "Kuva kertoo tarinan", joka täytyy ehdottomasti mennä muksujen kanssa katsomaan =)

"Tahdotko minulta suukkosen?
Se saattaa olla vetinen,
mutta eihän se mitään tee,
vaikka suukko kastelee,
sillä senhän antaa Uppo-Nalle,
joka kerran on joutunut pinnan alle."

(Elina Karjalainen, kirjasta Uppo-Nallen kootut runot, Uponneen kansan lauluja)
 

Taidemuseon aukioloajat ja lisätietoa

Nuijitaan vaan

Vihreiden kuntapäivillä lupasin ja vannoin (taas kerran), että tartun itseäni niskasta kiinni valtuustosta ja lautakuntatoiminnasta bloggaamisen suhteen. Tässä siis lupauksen lunastusta.

Maanantaina kokoontui valtuusto eka kertaa kesätauon jälkeen. Ilman erillistä sähköpostimuistutusta kollegalta en olisi varmaan muistanut, että ryhmänpuheenjohtajat tapaavat aina tunti ennen valtuustoa, jotta olemme tietoisia, mitä kokouksessa saattaa nousta esiin. Nämä tapaamisen ovat itselleni erityisen tärkeitä, koska olen kovin yksin eikä minulla ole pienintäkään hajua millaista keskustelua asiat ovat herättäneet muissa ryhmissä. Toisaalta tämän tavan voidaan nähdä "ruokkivan" suljettujen ovien takana käytävää päätöksentekokulttuuria eli näin asiat eivät nouse keskusteluun välttämättä kaikille avoimessa valtuustossa vaan päätökset sovitaan valmiiksi etukäteen kaikessa hiljaisuudessa... Asioilla on aina kaksi puolta (tai enemmänkin).

Esityslistalla oli seuraavanlaisia asioita:

1. Orimattilan kaupungin hyvinvointikertomus
2. Orimattilan vesihuollon kehittämissuunnitelman hyväksyminen
3. Tuntiopettajan virkanimikkeen muuttaminen luokanopettajaksi
4. Ehdotus maa-alueen liittämisestä Nastolan kuntaan
5. Hallintosäännön tarkistaminen ja muuttaminen
6. Lausunto kuntarakennelain 4 luvun mukaisen erityisen kuntajakoselvityksen asettamisesta
7. Sitoumus yrittäjyyden puolesta 
8. Arviointikertomus 2012, vastineet

Muutamat noista olivat selkeästi muodollisuuksia, joista ei oletettukaan nousevan minkäänlaista keskustelua (kohdat 3. ja 5.). Maa-alueen liittäminen Nastolaan (kohta 4.) oli jo useaan otteeseen käsitelty, joten en uskonut sen enää herättävän tunteita mutta yksi puheenvuoro asiasta pidettiin. Kritiikki nousi lähinnä menneisyydestä, kun tilannetta verrattiin Hietanan kylästä kiinni pitämiseen. Tässä oli jälleen esimerkki siitä, miten itse tarkastelen asioita usein hyvin erilaisesta vinkkelistä kuin muut, koska minulla ei ole vuosien siteitä alueeseen.

Kakkoskohtaa eli vesihuollon suunnitelmia oli esittelemässä oma mieheni Mikko. Aika hassulta tuntui kun Mikko oli tuolla työroolissaan mutta hienosti ja ihastuttavan tiiviisti hän homman hoiti eikä tästäkään aiheesta pitkiä puheenvuoroja käytetty, ainoastaan esitettiin huolestuneisuutta pohjavesivaroista.

Lehdessäkin kiinnitettiin huomiota siihen, että kuntajakoa koskeva kohta 6. kopsautettiin läpi suitsaitsukkelaan ilman yhtään puheenvuoroa. Tähän asiaan Orimattila reagoikin itsellekin yllättävällä nopeudella ja varmuudella. Sellainen tuntuma tuohon selvitysvelvollisuuteen tuntui olevan heti alusta asti, että asiaa pidettiin täysin turhana, päällekkäisenä työnä, jota ei nähty missään määrin velvoittavana ja perusteltuna. No, ehkä näin. Tykkäsin joka tapauksessa kaupungin suoraselkäisyydestä ja itsevarmuudesta vastauksessaan.

Valtuutetut asettuivat tukemaan yrittäjyyttä Orimattilassa mutta eipä muuta voitu olettaakaan, koska kyseessä on kuitenkin ihan strategiassakin korostettu asia. Viimeisessä käsiteltävässä asiassa eli arviointikertomuksen vastineissa kiinnitin itse huomiota ikuisuuskysymykseen eli kaupungin verkkosivuihin. Arviontikertomuksessa sanotaan:

 

Vuonna 2011 jäivät toteutumatta mm. henkilöstön kehityskeskusteluihin, vanhusten sähköiseen asiointiin sekä kaupungin intranetin ja kotisivujen kehittämiseen liittyvät tavoitteet. Tarkastuslautakunta kiinnittää huomiota siihen, että kyseisiä tavoitteita ei ole sisältynyt vuoden 2012 talousarvioon, eikä näiden asioiden kehittymisestä näin ollen ole raportoitu.

 

Ja vastaus kuuluu:

Kaupungin intranet on ollut seudullinen hanke, jonka kehittäminen jatkui koko vuoden 2012.  Kotisivujen uudistaminen liittyy tietoteknisesti intranetin alustaan, joten kotisivujen uudistaminen siirtyy vuoteen 2014, mikäli määrärahat siihen tulevat hyväksytyiksi.

 

Pidän tätä jokseenkin ontuvana selityksenä. Nykypäivänä ei pitäisi olla kynnyskysymys uusia verkkosivuja vaikka sitten väliaikaisesti riippumatta toisen järjestelmän teknisistä ratkaisuista. Tässä puhutaan kuitenkin "väliajasta", jonka kesto on monta vuotta! Jossain mättää, jos sekä kuntalaiset että kaikki päättäjät ovat sitä mieltä, että verkkosivut täytyisi uusia VÄLITTÖMÄSTI (ja tätä mieltä ollaan oltu jo vuosia) eikä mitään tapahtu. Oikeasti. Asia on suunniteltu hoitaa vuoinna 2011 ja nyt vuonna 2013 todetaan, että homma hoidetaan EHKÄ vuonna 2014. WTF?! Miksei tämä asia toteudu jos kerta kaikkien tahtotila on sen takana? Mistä/kenestä tämä on kiinni? En tajuu.

Hyvinvointikertomukseen teen oman postauksen, ettei tästä TAAS tule kuuden kilometrin maratonteksti... 

 

Twin Town -tapaamisen pohdintaa

Sain kunnian osallistua Orimattilan delegaatioon Twin Town -tapaamisessa Puolan Kobylnicassa heinä-elokuun vaihteessa, jossa kohtasivat nuoret ja aikuiset kymmenestä eurooppalaisesta kaupungista. Tapaamisen aiheena oli uusituva energia ja tässä ajatuksiani reissun tiimoilta (julkaistu Orimattilan Sanomissa 27.8.2013).

Ystävyyskaupungit uusien energiaratkaisujen äärellä

Orimattilan kaupungin eurooppalaisella ystävyyskaupunkitoiminnalla on jo pitkät perinteet. Kuinka hyvin kuitenkaan rivikuntalainen tuntee omakseen Twin Town –tapaamiset ja kulttuurienvälisen yhteistyön? Viime vuonna tapaaminen järjestettiin Orimattilassa, mutta jopa itseltäni, kaikenlaisesta kulttuurivaihdosta kiinnostuneelta, kyseinen tapahtuma meni lähes täysin ohi huomion.

Tänä vuonna olin onnekas kun pääsin mukaan Twin Town –tapaamiseen osana Orimattilan delegaatiota. Teemana ollut ”uusiutuva energia” tuntui omalta ja aloin valmistella aikuisten puheenvuoroa hyvissä ajoin keräämällä aiheeseen liittyvää materiaalia mm. sanomalehdistä.

Innovatiivinen vihreän kullan maa vai takapajula

Otsikoin ensimmäisen esitykseni dian ”Suomi uusiutuvan energian suunnannäyttäjänä”. Ei tarvinnut kovin paljon asiaan perehtyä, kun vaihdoin otsikon vikkelästi muotoon ”Suomi seuraa naapureiden jalanjäljissä”. Kummasti sitä on tuudittautunut sellaiseen uskoon, että täällä cleantechin luvatussa maakunnassa, innovaatioiden ja puhtaan luonnon sydämessä oltaisiin edelläkävijöitä myös vihreässä energiassa. Todellisuudessa tavoitteemme ovat kyllä korkealla mutta muut Euroopan maat, Saksa etunenässä, ovat meitä vuosia edellä uusiutuvan energian hyödyntämisessä.

Yksi Twin Town reissun parhaimmista puolista itselleni olikin ihan konkreettisesti näkeminen, miten muualla hoidetaan vaikka juuri energia-asiat. On erittäin terveellistä jäädä välillä itselleen kiinni ennakkoluuloista, niin syvältä kuin se itsetuntoa riipaiseekin. Olin vihreäsilmäisesti siinä mielikuvassa, että vaikkapa Puolan maaseutu ei voi juuri mitään opettaa meille pohjoiseen uusiutuvasta energiasta. Kun sitten bussin ikkunasta katseli joka toisen omakotitalon katolla olevaa aurinkopaneelia ja kymmeniä pelloilla pyörähteleviä tuuliturbiineja niin tunsi olonsa kovin pieneksi ja itsekeskeiseksi. 

Uskomukset ja tiedon puute kehityksen jarruina

Ehkä heikoimmassa tilanteessa maassamme on aurinkoenergia. Se on ainoa uusiutuvan energian muoto, jota valtio ei tue. Vaikka Suomea pidetään pimeänä maana, on meidän aurinkoenergian tuotantopotentiaali lähes sama kuin Saksan. Mahdollisuudet ovat suuret, sillä yhden hehtaarin aurinkopaneeli vastaa 330 hehtaarin metsäalaa energiantuotantopotentiaalissa. Auringosta säteilee kuitenkin 14,5 sekunnissa sama määrä energiaa kuin mitä ihmiskunta kuluttaa 24 tunnissa.

Pahin hidaste uusiutuvan energian kehitykselle ovat väärät uskomukset ja tietämättömyys. Tuoreen mielipidetutkimuksen mukaan 90% suomalaisista ja 87% kuntapäättäjistä kannattavat tuulivoiman lisäämistä. Kuitenkin parhaiten äänensä kuuluviin tuntuvat saavan tuulivoiman vastustajat melusaasteargumentteineen ja kauhukuvineen pilatuista maisemista. Mielipidemittauksen positiivisen tuloksen taustalla voi tietysti olla nimby-ilmiö eli tuulivoimaa kyllä kannatetaan, kunhan turbiineja ei rakenneta oman elinpiirin sisälle.

Tuskin kukaan tuulivoimaa kansallispuistoihin ja kesämökkien laiturin vierelle haluaakaan. Maalaisjärjellä turbiinien paikka on siellä, missä eniten tuulee ja missä niistä on vähiten haittaa. Lisäksi täytyy ottaa huomioon paikalliset erityispiirteet eli esimerkiksi talviolosuhteet. 
 

Emme näe metsää puilta

Uusiutuva energia yhdistetään helposti vain tuuleen ja aurinkoon. Suomessa kuitenkin puu on edelleen suurin uusiutuvan energian lähde. Kustannustehokkain polttoaine tulee hakkuualueiden jätepuusta eli risuista ja kannoista, kunhan keräys ja kuljetus saadaan järjestettyä hyvin. Käynnissä on myös hankkeita, joissa pyritään kehittämään laitoksia, jotka tekevät hakkeesta ja puun kuoresta biokaasua. Useat lämpölaitokset tarvitsevat hakkeen lisäksi fossiilista turvetta mutta Orimattilassa pärjätään uusiutuvalla polttoaineella.

 Paikallisia erityispiirteitä kannattaisi hyödyntää myös vihreän energian tuotannossa. Orimattilassa etsitään rahoitusta liiketoiminnan kehittämiseen, jossa hevosenlantaa voitaisiin hyödyntää lämmöntuotannossa teollisuuden ja asumisen tarpeisiin. Tässä voisikin olla yksi paikallinen markkinointivaltti tiedostaville nykyihmisille, vaikka ajatus ehkä haiskahtaa.

Käynnissä oleva Hämeen uusiutuvan energian tulevaisuus –hanke pyrkii osaltaan löytämään ratkaisuja paikallisiin energiakysymyksiin ja lisäämään tietoisuutta vaihtoehdoista. Orimattilan kohdalla esimerkiksi maatilojen biolämpölaitokset voivat olla hyvinkin realistinen malli. Uudet ratkaisut toisivat alueelle myös liiketoimintaa.

Vaatimattomuus lämmittää

Pohtiessani reissussa Suomen jälkeenjääneisyyttä uuden energian luomisessa tuli mieleeni myös ajatus, että ehkä vahvuutemme onkin jossain muualla. Sen sijaan, että loisimme vauhdilla lisää, keskitymme säästämiseen. Energiatehokas rakentaminen on Suomessa huipputasoa, varsinkin hankalat olosuhteet huomioon ottaen. Ei pidäkään väheksyä energian kulutuksen vähentämisen merkitystä puhuttaessa ympäristöystävällisemmistä ratkaisuista.

Paljon odotuksia kohdistuu Hennaan, josta on tarkoitus rakentua ekokaupunginosa. Epäilemättä rakentamisessa huomioidaan nollaenergiastandardit mutta tarvitaan paljon muutakin, jotta voidaan puhua oikeasta ekokaupungista. Henna tarjoaisi mahdollisuuden todellisiin innovaatioihin ja toivon todella, että siellä nähtäisiin aurinkopaneeleja, biolämpölaitoksia, viherkattoja ja jopa kuivakäymälöitä. Huikeita uutuuksia meillä mutta arkipäivää monessa muussa Euroopan kaupungissa.

Edessä loistava tulevaisuus

Twin Town toiminnan vahvuus on ihmisissä ja yhteistyössä. Keskustelut erilaisten ihmisten kanssa avartavat maailmankuvaa ja tutustumalla muiden yhteisöjen ja kuntien järjestelmiin voi saada uusia oivalluksia ihan arkipäiväisiinkin asioihin omassa elinympäristössään. Toisilta oppiminen kannattaisi hyödyntää myös meidän kaupunkia koskevissa ratkaisuissa. Miksi keksiä pyörää uudelleen kun voisimme kuunnella toisten onnistumisia ja erehdyksiä ja soveltaa opittua omiin oloihimme räätälöidyiksi ratkaisuiksi.

 Itselleni reissu merkitsi myös matkaa yllättävän lähelle. Koska lapseni ovat vielä pieniä, en arjessani kohtaa nuoria ja heidän ajatusmaailmaansa. Vaikka yhteinen aika Kobylnicassa nuorten kanssa oli harmittavan rajallinen, pääsin kuitenkin tutustumaan neljään upeaan nuoreen naiseen, jotka edustivat Orimattilaa parhaalla mahdollisella tavalla. Näiden rohkeiden, fiksujen ja itsevarmojen nuorten käsiin uskaltaa mielellään luottaa Orimattilan, Suomen ja maailman tulevaisuuden.

Toivottavasti Twin Town projekti jatkuu nykyistäkin sopimuskautta pidemmälle ja toiminta laajenisi myös varsinaisten tapaamisten väliselle ajalle. Vaikkapa sosiaalista mediaa hyödyntäen keskusteluihin pääsisi mukaan laajempikin kuntalaisedustus kuin seitsemän hengen delegaatio eivätkä aiheet rajautuisi vartin mittaisiin diasulkeisiin jossain luentosalin hämärissä. 

 

”Kaiken tämän puheen jälkeen tulevaisuus vaikuttaa teistä ehkä synkältä? Mutta ei huolta: kun vain toimimme oikein niin kaikki sujuu hyvin. Luottakaa meihin.” 

~ Orimattilan nuorten delegaatio ~

Sinivalkoinen valinta tänään ja tulevaisuudessa

Hyvä esitys tärkeästä asiasta!

Avainlippu on käsittääkseni menettänyt paljon uskottavuuttaan, mikä on harmi. Lähituotteita suosimalla voi nähdä jopa konkreettisesti mistä tuote on kotoisin. Orimattilassa vaikkapa hakemalla kurkut ja tomaatit Varpion tilalta ja lihan Meroselta tai vaikka pässin OmppuTontulta.

Erityisesti nostaisin esiin palveluiden ostamisen ja tuottamisen. Toivon todella, että palveluntuottajien (vaikkapa siivoajat, kampaajat, jne) arvostus nousisi nykyisessä ilmapiirissä ja heidän työlleen annettaisiin oikeanlainen paino jatkuvan tuotehamstrauksen sijaan.

Valtuustoaloite koskien lähi- ja luomuruuan suosimista Orimattilan joukkoruokailussa

Suomessa valtioneuvosto teki 8. huhtikuuta 2009 periaatepäätöksen, jolla kannustetaan kestäviin hankintoihin kaikkia julkisia toimijoita. Periaatepäätöksen mukaan julkinen sektori panostaa tulevaisuudessa entistä enemmän mm. ympäristöystävällisiin tarjoomuksiin julkisissa keittiöissä. Tavoitteena on, että ruokapalvelujen elintarvikehankinnoissa lisätään luonnonmukaista, kasvispohjaista ja sesonginmukaista ruokaa. Lahden hankintapalveluiden eräänä tehtävänä on edistää käytössään olevilla ohjauskeinoilla hankintojen ekotehokkuutta. Lahden kaupunki kuuluu perustajajäsenenä muutamien suomalaisten kaupunkien muodostamaan Ekohankintaverkostoon, joka toimii julkisten hankintojen ympäristöystävällisyyden edistämiseksi.

Kestäviin hankintoihin siirtyminen ei tarkoita automaattisesti kustannusten kasvua. Hyvät kokemukset ja arviot osoittavat, että ympäristön huomioiminen hankinnoissa säästää rahaa ja lisää innovaatioita. Lähi- ja luomuruuan suosiminen kunnan omassa joukkoruokailussa on monella tavalla kannattavaa. Säästöt ja kouluruuan tason säilyttäminen edellyttävät hyvää suunnittelua, jolla voidaan vaikuttaa turvallisen ja terveellisen ruoanjakelun lisäksi myös alueen elinkeinoelämän kasvuun ja ilmastoon. Jotta lähi- ja luomuruuan lisääminen olisi nousevien elintarvikekustannusten ja kiristyvän talouden keskellä mahdollista, on kuntapäättäjien sitouduttava yhteiseen tahtotilaan ja osoitettava resurssia asian huolelliseen valmisteluun ja suunnitteluun.

Luomuelintarvikkeisiin siirtyminen EU-maiden julkisissa keittiöissä vähentäisi hiilidioksidipäästöjä noin 4,9 miljoonalla tonnilla, mikä vastaa noin 600 000 ihmisen kasvihuonekaasupäästöjä.  Suosimalla lähiruokaa vältetään turhia ja pitkiä elintarvikkeiden kuljetuksia. Lyhyemmän matkan kulkenut ruoka on yksinkertaisesti myös tuoreempaa. Hankintalaki mahdollistaa mm. tuoreuskriteerien käyttämisen kilpailutuksessa.

Lähiruoan suosiminen merkitse myös oman kunnan ja lähialueiden viljelijöiden ja yrittäjien arvostamista. Kun julkinen sektori ilmaisee selkeästi halukkuutensa lähiruuan käyttämiseen, on tuottajien helpompi kasvattaa tarjontaa, kehittää tuotteidensa jalostamisastetta ja järjestää logistiikkaa, jotta ala pääsee kehittymään.

Lähiruoka on turvallista, koska sen alkuperä on tiedossa. Perusaineksista valmistetun ruuan tarjoamisella on iso kasvatuksellinen arvonsa. Suosimalla lähi- ja luomuruokaa osoitamme vastuullisuuttamme alueemme ihmisistä ja vastaamme kaupunkistrategian tavoitteisiin paikallisen elintarviketuotannon hyödyntämisessä ja omaleimaisen imagon vahvistamisessa kehittämällä palvelevia ja eettisesti kestäviä ratkaisuja.

Vihreä valtuustoryhmä ja allekirjoittaneet valtuutetut esittävät, että Orimattilan joukkoruokailussa pyritään johdonmukaisesti lisäämään lähi- ja luomuruuan osuutta hankintalain sallimissa puitteissa.

Orimattilassa 10.6.2013
Vihreä valtuustoryhmä

Saara Paajanen

*****

Tuollaisen valtuustoaloitteen tein kesäkuussa, viimeisessä valtuustossa ennen kesätaukoa. Ilokseni aloitteen allekirjoitti lisäkseni 25 valtuutettua, suurkiitos heille kannatuksesta <3

Aloitteen pohjalle juttelin kaupungin ruokapalvelupäällikön kanssa asiasta. Hän oli kovasti asian takana ja kertoi, että he ovat osaltaan pyrkineet edistämään lähi- ja luomuruuan käyttöä parhaansa mukaan. Kuitenkin annettujen budjettien ollessa niin vähäiset, on asia ollut lähes mahdoton toteuttaa. Hän ilmaisi myös huolensa, ettei käy niin, että päättäjät asettavat aloitteen myötä kriteerit, joiden mukaan heidän on toimittava mutta budjettirajoitus aiheuttaa sen, että joudutaan sitten puolestaan karsimaan aivan perustuotteista lähi- ja luomuruuan kustannuksella.

En tietenkään halua hankaloittaa ruokapalveluihmisten elämää yhtään enempää. He ovat varmasti kovin vaikeassa tilanteessa nytkin. MUTTA, olen lähes varma, että huolellisella suunnittelulla lähi- ja luomuruuan suosimisella voitaisiin tuottaa jopa säästöä! Ainakin pidemmällä aikavälillä. Lisäksi rahat jäisivät lähialueelle, tuettaisiin maatalouselinkeinoa omassa maakunnassa, ruokittaisiin kuntalaiset terveellisemmällä (ja maukkaammalla) ravinnolla ja niin edelleen.

Kunpa vain tämä(kin) aloite ei jäisi eri hallintokuntien väliseksi heittopalloksi päätyen lopulta joskus vuosien päästä mappi ööhön...

Aaa-puu-va. Ja anteeksi.

Että sitten melkein puoli vuotta vierähti edellisestä kirjoituksesta. Noloa. Anteeksiantamatonta. Törkeää.

Tässä kävi taas niin legendaarisesti eli kun tarpeeksi aikaa ehti kulua ilman asian korjaamista niin rima nousi jonnekin taivaisiin. Aloittaminen on aina niin vaikeaa. Tai ei oikeastaan aloittaminen vaan pitkäjänteinen tekeminen (ainakin minulle).

Mutta nyt tiputan riman takas alas minne se kuuluukin ja otan uuden asenteen: rima tänne kirjoittamisessa olkoot tästä päivästä eteenpäin samoissa kantimissa kuin fb-päivitysten/linkitysten postaamisessa. Jes. Tämön hyvä.