Keltanokan kootut kokouskämmäykset

Edellisen sivistys- ja vapaa-aikalautakunnan asialistalla oli mm. seuraavan lukuvuoden oppilaaksiottoperusteet ja lähikoulualueet. Kyläkoulut ovat jatkuvasti tapetilla mutta tässä asiassa niillä on oma etunsa: oppilaan lähikoulu on kohtalaisen yksinkertainen osoittaa maantieteellisesti. Vuonna 2014-15 ongelmaksi muodostuukin keskustan alue.

Kuten monessa muussakin kunnan palveluverkkoa koskevassa asiassa, myös kouluja ja oppilaita koskevissa asioissa täytyy tarkastella asiaa useampi vuosi eteenpäin. Niinpä esimerkiksi ensi syksyn ratkaisuihin vaikuttaa myös seuraavan vuoden eli syksyn 2015 oppilasmääräennuste. Tulevana syksynä tilanne on sellainen, että tilaa ei ole. Tai siis tarpeeksi tilaa ei ole, jotta kaikki ekaluokkalaiset voitaisiin sijoittaa heitä maantieteellisesti lähimpänä olevaan kouluun. Niinpä esitettiin, että tietty osa Myllylän, Lintulan ja Koivulan alueella asuvia koulunsa aloittavia sijoitetaankin Tönnön kouluun.

Jotta tämä olisi konkretisoitunut lautakunnalle, sivistystoimenjohtaja oli merkinnyt karttaan nuolilla, mistä oppilaita käytännössä kuskattaisiin Tönnön koululle. Jos asia tuntui esityslistalta luettuna käsittämättömältä, niin kartalta katsottuna sen järjettömyys vain lisääntyi. Kodeista, joiden ikkunasta suurinpiirtein näkyy Myllylän koulu, tultaisiin kuljettamaan lapsi monen kilometrin päähän toiseen kouluun.

Myös vaihtoehtoisia ratkaisuja oli pohdittu. Nykyiselläänhän Myllylän kuudennet luokat käyvät Yhteiskoulussa (myös Myllylän luokkatilan puutteen vuoksi). Nyt oli esitetty, että viides luokka siirtyisi jo Yhteiskouluun, jolloin ekaluokkalaiset mahtuisivat Myllylään. Parakkikoulua mietittiin myös, sekä luokkakokojen kasvattamista.

Minun mielestäni olisi monesta pahasta pienin se, että vitoset siirtyvät Yhteiskouluun. Jopa parakkikoulu olisi parempi kuin nyt esitetty siirto Tönnöön. Viidesluokkalaiset siirtyisivät uuteen kouluun vuoden kuluttua joka tapauksessa eli muutos ei olisi valtava. Ekaluokan siirto Tönnöön olisi

a) epätasa-arvoista (miksi juuri meidän lapsi?)
b) ei tukisi yhteisöllisyyttä (saman kadun kaverukset eri kouluihin)
c) ei olisi vihreä ratkaisu (kuljetus toiselle puolelle kaupunkia kun koulu olisi ihan vieressä)
d) näiden oppilaiden koko alakoulun ajan vaikuttava päätös

Ja nyt tulemme siihen kokouskämmäykseen. Miksi pöytäkirjassa lukee "Päätösesitys hyväksyttiin yksimielisesti" jos kerta olin asiasta eri mieltä. No, koska en keltanokkaisuuttani älynnyt jupinani lomassa sanoa taikasanoja eli että "esitän viidesluokkalaisten siirtoa Yhteiskouluun ja Myllylän koulussa aloittavaksi kahta ryhmää syksyllä 2014". En siis tehnyt poikkeavaa ehdotusta esitykseen, vaikka pitkiä puheenvuoroja aiheesta käytinkin. Damn. Moka. Hakkaan päätä seinään. Arvaa harmittiko.

PS: Tässä jälleen yksi perustelu sille, miksi avoimuutta tulisi lisätä kuntapäätöksenteossa: jos lautakunnatkin olisivat avoimia, nähtäisiin siellä käytyä keskustelua perusteluineen, eikä ainoastaan toteamusta, että päätös oli yksimielinen. Asiat kun harvoin ovat niin mustavalkoisia.

Kengättömiä lapsia

Marraskuun 20. oli lapsen oikeuksien päivä. Sen tarkoitus on tuoda esiin kaikkien lasten yhdenvertainen oikeus yhteiseen osallistumiseen ja vaikuttamiseen sekä leikkiin ja harrastamiseen. Muistutetaan, että kaikki lapset ovat ensisijaisesti lapsia. Tänä vuonna sisäministeriö kehoitti valtion virastoja jalaitoksia liputtamaan lapsen oikeuksien päivänä ja suositteli samaa kaikille muillekin.

Mitä teki tämä äiti ja yhteiskunta-aktiivi? Laittoi edellisenä päivänä viestiä kaupunginjohtajalle, että "liputtaahan Orimattilan kaupunki lapsen oikeuksien päivän kunniaksi, liputtaahan?". Linkitti facen seinälleen ja ryhmiin järjestöjen hienoja kirjoituksia ja ajatuksia päivään liittyen. Pohti miten lapsen oikeudet liittyvät vahvasti Kapua-hankkeeseen ja kehitysyhteistyöhön.

Mutta tärkeintä lienee on, mitä en tehnyt. En tehnyt lyhyempää päivää töissä saadakseni viettää edes tänään enemmän aikaa lasteni kanssa. En leiponut, askarrellut, leikkinyt, ulkoillut, liikkunut lasteni kanssa. En minuuttiakaan. Hoidin heidän perustarpeensa minimisti mutta siitähän lapsen oikeuksissa ei ole kyse. En muistanut edes käydä tutustumassa MLL:nAinoa, missä lapsen oikeudet näkyi oman jälkikasvuni päivässä erityisesti kotona oli se, että luin heille Liisa Ihmemaassa -kirjaa iltasaduksi vaikka kello oli jo yli yhdeksän ja normaalitilanteessa olisin tässä vaiheessa todennut, että on jo liian myöhä. Mutta lapsen oikeuksien päivän kunniaksi. Tämän kerran.

Väsyneenä aamulla revin uniset lapset sängyistään, puin ja kuskasin hoitoon. Huonoa omatuntoa liian lyhyestä työpäivästä ajoin hakemaan muksut heille normaalia pidemmän hoitopäivän päätteeksi. Kävin kaupassa heti kun mieheni tuli kotiin ettei lapsia tarvitse ottaa mukaan ostoksille ja tein nopeasti ruokaa. Sitten kiireellä valtuustoryhmien puheenjohtajien palaveriin neuvottelemaan investointiohjelmasta.

Kotiuduin kahdeksan jälkeen ja katsellessani vallitsevaa kaaosta purskahdin itkuun. Kun hiukan rauhoituin, tein robottina iltapalat ja -pesut, jolloin kello olikin jo 21.15. Tähän päälle muutama sivu iltasatua ja ilta päättyi leppoisasti väsymystään raivoavaan äitiin laittamassa väsymyksestä raivoavaa kaksivuotiasta nukkumaan kymmeneen asti.

Ehkä ensi vuonna paremmin? Ei, vaan YRITÄN parhaani toimia JOKA PÄIVÄ paremmin. Yrittää löytää suutarin lapsille kenkiä jalkaan. Muistaa, että minun arki on näiden ihmisten lapsuus.

Tällä viikolla on vaan tällä äidillä tämmöinen vaihe.

Valtuustoaloite koskien Orimattilan liittymistä kuntalaisvaikuttamisen verkkopalveluihin

Lähidemokratia ja kuntalaisten mahdollisuudet osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon ovat puhuttaneet myös orimattilalaisia viime aikoina. Kuntalain (27 §) mukaan valtuuston on pidettävä huolta siitä, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Kunta voi vapaasti päättää siitä, miten se tämän velvollisuutensa käytännössä toteuttaa.

Orimattila on ottanut askelia kuntalaisten kohtaamiseen ja kuulemiseen mm. erilaisilla keskustelutilaisuuksilla. Valtiovarainministeriö on kehittänyt verkkopalveluita vastaamaan eri tarpeisiin kuntalaisten osallistumisoikeuteen liittyen. Kuntalaisaloite.fi koskee kuntalaisten oikeutta jättää kunnalle aloite tai kannattaa muun tekemää aloitetta. Otakantaa-palvelussa voi vuorovaikutteisesti kunnan asukkaiden ja kunnan kanssa valmistella yhteisiä päätöksiä. Palvelu on moderoitu ja sitä voidaan käyttää esimerkiksi kuntastrategian päivittämiseen, palveluiden suunnitteluun ja asukasraatien toiminnan suunnitteluun sekä vuoropuheluun kuntalaisten kanssa. Molemmat palvelut ovat kunnille ilmaisia.

Kuntalaisten kuulemisessa ja ajankohtaisista asioista tiedottamisessa myös sosiaalisella medialla on merkittävä rooli. Myös Orimattilan päätöksentekoon liittyviä asioita puidaan sosiaalisen median kanavissa koko ajan, halusi kaupunki sitä tai ei. Yhä useammalle kuntalaiselle esimerkiksi facebook on kanava ja paikka, josta tietoa etsitään ja tuotetaan aktiivisesti ja reaaliaikaisesti päivittäin. Kaupunki palvelisi näitä kuntalaisia luontevasti ja toivotusti perustamalla facebookiin sivun tai ryhmän, jossa keskustelua voitaisiin käydä avoimesti ja rakentavasti, ja jossa kuntalaiset tavoittaisivat tarvittaessa kaupungin edustajia kohtaamissaan kysymyksissä.

Vihreä valtuustoryhmä esittää, että Orimattila liittyy Kuntalaisaloite- ja Otakantaa-palveluihin ja edistää näin kuntalaisten mahdollisuuksia päätöksentekoon ja asioiden valmisteluun osallistumiseen. Lisäksi esitämme, että kaupunki perustaa facebook-sivun ja –ryhmän, jonka ylläpitämiseen ja moderointiin osoittaa vastuuhenkilöt ja aikaresurssia.

Orimattilassa 11.11.2013

Vihreä valtuustoryhmä

Saara Paajanen

Teatterisynttärit

Esikoiseni täytti maanantaina 8-vuotta. Kääk! Miten voinkaan olla noin ison, ihanan ja ihmeellisen ihmisen äiti?

Kuten monet tietävät, en ole erityisemmin hoplopsynttäripersoona eli yritän keksiä aina jotain hiukan persoonallisempaa (mutta helppoa ja edullista) lapsieni juhliin. Vuosi sitten retkeiltiin Piitun kanssa suolla synttäreiden kunniaksi ja tänä vuonna hän tarttui ideaani teatterisynttäreistä. Niinpä otin yhteyttä Orimattilan Teatteriin ja kyselin mahdollisuutta päästä juhlaväen kanssa valitsemaan mieluisat asut puvustamosta Kehräämöllä ja sen jälkeen ohjattuun teatterityöpajaan. Nopea vastaus näytti vihreää valoa ja kun saimme ihanan Selman vetämään työpajan ja tilat vielä Kehräämöltä MLL:ltä niin "synttärikonsepti" oli selvä. Kuukauden päivät Piitu-parka laski päiviä ja rustaili kutsuvieraslistaa uuteen uskoon.

Lopulta juhlapäivä koitti ja ovet avautuivat teatterin lumottuun maailmaan. Itsellenikin puvustamo oli elämys ja tuntui jälleen upealta todeta, että jokin noin mahtava ja taianomainen paikka sijaitsee aivan naapurissa, omassa pienessä kotikaupungissamme.

 Pitkällisen valikoimisen jälkeen kaikille löytyi mieluisat asut ja MLL:n tilat valtasivat joukko hiiriä, prinsessoja, merirosvoja muita satunnaisia hahmoja. Kaikki heittäytyivät hienosti mukaan ja aikuisetkin saivat kerrankin luvan kanssa hahmonsa varjolla leikkiä lasten kanssa.

Kiitos Orimattilan Teatteri ikimuistoisesta syntymäpäivästä! Jos muita kiinnostaa vastaavanlaiset juhlat niin rohkeasti vain yhteyttä teatteriin. Vinkkinä sanottakoot, että asujen valitsemiseen ja pukeutumiseen kannattaa varata tarpeeksi aikaa, puvustamo on oikea aarreaitta...

"Arrff!" (suom. Lämpimin terveisin Rouva Kapteeni Koukkunen)

Pahoja päätöksiä

Keskiviikkona oli sivistys- ja vapaa-aikalautakunnan kokous. Esityslista aiheutti sydämentykytyksiä, koska se sisälsi euroja ja kyläkouluja. Paha, paha yhdistelmä.

Sen lisäksi, etten olisi koskaan uskonut olevani tilanteessa, jossa olen tekemässä kouluja koskevia päätöksiä, en missään tapauksessa olisi arvannut äänestäväni kyläkoulujen lakkauttamisen puolesta. Ja näin kuitenkin keskiviikkona tapahtui.

Kyläkoulut herättävät suuria tunteita. Jo surullisenkuuluisa esimerkki tunteiden palosta on Järvikunnan alue, jossa kylät ovat olleet tukkanuottasilla koulun paikasta siinä määrin, ettei uutta koulua ole alueelle vuosikausien nahistelun jälkeenkään saatu.

Miksi minä sitten äänestin Heinämaan ja Tietävälän sekä välillisesti Mallusjoen ja Karkkulan koulujen lakkauttamisen puolesta?

Heinämaa oli selkein päätös eli ei olisi ollut mitenkään järkevää ylläpitää vajaatoimintaista koulua kun lähettyvillä on laajennettu Virenojan koulu.

Järvikunnan kouluasia oli kuumana perunana vähän hankalampi. Keskustelussa nostettiin esiin uudelleen mahdollisuudeksi noussut valtionavustus, kunhan uusi koulu on tarpeeksi suuri eli kuudelle luokka-asteelle mitoitettu. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että rakennetaan kolmen luokan koulu Järvikuntaan ja pieni koulu Hennaan (jonne siis on myös koulu rakennettava) kaupungin omalla rahoituksella. Koska asiaa on veivattu jo vuosikymmen, mikä olisi ollut todennäköisyys, että koulu tässä taloudellisessa tilanteessa olisi omarahoitteisesti rakennettu? Melko epätodennäköinen. Lyhyesti siis: mielestäni on parempi hiukan isompi ja toiminnallisesti oppilaita palveleva koulu hiukan kauempana kuin ei koulua ollenkaan.

Vaikein päätös itselläni koski Tietävälän koulua. Olin pohtinut tätä kauan ja hartaasti. Oppilasennusteet Tietävälän alueella olivat nousussa, kun taas Myllylän koulun alueella tulevaisuudessa laskusuhdanteessa. Ja kukapa haluaisi ehdoin tahdoin pidentää pienten oppilaiden koulumatkaa. Ei kukaan. Mutta Tietävälän koulun ylläpitäminen olisi tullut maksamaan huomattavasti enemmän kuin vaihtoehto, jossa oppilaat keskitetään keskustan alueen kolmeen kouluun. Omassa päätöksessäni iltapäivätoiminnan järjestäminen sekä yhtenäinen alakoulu kallistivat kupin Myllylän laajemman remontin puoleen. Minun mielestä on oppilaan etu, että hän saa käydä luokka-asteet 1-6 samassa koulussa. Ja iltapäivätoiminta on 1.-2. luokkalaisille todella tärkeää.

Olen kotoisin Punkaharjulta Itä-Suomesta. Siellä koulumatkat voivat olla jopa 50 km suuntaansa. Eihän tämä kenenkään toivetila ole mutta kaikkea kun vaan ei voi toteuttaa. Ei vaan voi. Kun joka tapauksessa pitää karsia niin mieluummin karsin seinistä kuin opetuksen sisällöstä ja laadusta. Kyläkoulu on niin hyvä kuin sen opettaja(t). Orimattilan kokoisessa kaupungissa puhutaan varsinkin keskustan alueelle kuitenkin hyvin pienistä välimatkoista. Tässä tapauksessa itse siis perustin päätökseni oppilaiden tasa-arvoiselle kohtelulle ja uskon keskittämisestä olevan enemmän hyötyä kuin haittaa oppilaiden näkökulmasta.

Ja kyllä, pahalta se silti tuntuu.

Pitkää ikää ja kulttuurihyvinvointia

Pisimpään maanantain valtuustossa käsiteltiin Orimattilan historian ensimmäistä hyvinvointikertomusta. Aihe oli ihan mielenkiintoinen ja siitä pidettiinkin PIIITKIÄ puheenvuoroja. Itse tuota pumaskaa lukiessani kiinnitin nuorten pahoinvoinnin huolestuttavan määrän lisäksi huomiota kulttuurin osuuden vähäisyyteen raportissa. Valtuustossakin täysin aiheesta Veini Holopainen nosti esiin kirjaston puuttumisen raportista. Todella merkittävä puute! Orimattilan erinomainen kirjasto lisää 100% varmuudella kaupunkilaisten hyvinvointia läpi ikäluokkien ja sosiaalisen aseman.

Olen aiemminkin kiinnittänyt huomiota siihen, miten Orimattilassa(KIN) ajatellaan usein hyvinvoinnista puhuttaessa vain terveys- ja sosiaalipalveluita sekä liikuntaa. Tottakai näillä on merkittävä rooli asiassa mutta omasta mielestäni pitäisi nostaa täysin samalle viivalle kulttuuri- ja sivistyspalvelut, yhteisöllisyys sekä viihtyvyys.

On kiva mainostaa (siis jos joskus jossain kaupunkia mainostettaisi), että meillä on pieneksi maalaiskaupungiksi mahtavan hieno taidemuseo. Ja kotiseutumusea. Virkeää käsityöperinnettä ja taideharrastusmahdollisuuksia. Mutta sitten kun puhutaan näiden asioiden kehittämisestä tai varsinkaan rahoittamisesta niin kas, urheilu ja kilpailu (siis kaupallinenkin) huutavat vieressä neonvärein paremmuuttaan ja tärkeyttään.

Tässäpä yllättävää faktaa:

"...elinikä pitenee kulttuurin ansiosta selvästi enemmän kuin terveysliikunnan tai laihduttamisen avulla. Tupakoimattomuus tuo keskimäärin viisi elinvuotta lisää, joten kulttuuri on tutkimusten mukaan melkein yhtä terveellistä kuin tupakasta kieltäytyminen."

 

Lue koko juttu täältä: Kulttuuri pidentää elinikää

Olisikohan mahdoton tehtävä laskea säästöä terveydenhoitokuluissa, joka voitaisiin saavuttaa pienelläkin panostuksella kulttuuriin? Näkisin tämän erityisesti vahvassa roolissa ennaltaehkäisevässä työssä. Lisäksi kulttuuripalveluita olisi liikuntaa huomattavasti helpompi kohdentaa koko kuntalaisväestölle ikään ja sukupuoleen katsomatta. Kulttuurin kun ei tarvitse olla korkeakulttuuria vaan parhaimmillaan osallistavaa ja yhteisöllistä, kaikkien saatavilla olevaa. Askelia tähän suuntaan on otettu mm. kaupunkiviljelyllä ja vaikkapa ulkoilmaelokuvaesityksellä: The Artist

Myös lastenkulttuuritarjonta sai virkistystä, kun kaupunki päätti lähteä mukaan EFEKTI-toimintaan. Toivottavasti mahdollisimman moni koulu ja päivähoidon ryhmä hyödyntää näitä mahtavia ILMAISIA työpajoja ja esityksiä: EFEKTI-tarjonta Orimattilassa

Taidemuseolla on muuten parhaillaan lastenkirjojen kuvitusnäyttely "Kuva kertoo tarinan", joka täytyy ehdottomasti mennä muksujen kanssa katsomaan =)

"Tahdotko minulta suukkosen?
Se saattaa olla vetinen,
mutta eihän se mitään tee,
vaikka suukko kastelee,
sillä senhän antaa Uppo-Nalle,
joka kerran on joutunut pinnan alle."

(Elina Karjalainen, kirjasta Uppo-Nallen kootut runot, Uponneen kansan lauluja)
 

Taidemuseon aukioloajat ja lisätietoa

Nuijitaan vaan

Vihreiden kuntapäivillä lupasin ja vannoin (taas kerran), että tartun itseäni niskasta kiinni valtuustosta ja lautakuntatoiminnasta bloggaamisen suhteen. Tässä siis lupauksen lunastusta.

Maanantaina kokoontui valtuusto eka kertaa kesätauon jälkeen. Ilman erillistä sähköpostimuistutusta kollegalta en olisi varmaan muistanut, että ryhmänpuheenjohtajat tapaavat aina tunti ennen valtuustoa, jotta olemme tietoisia, mitä kokouksessa saattaa nousta esiin. Nämä tapaamisen ovat itselleni erityisen tärkeitä, koska olen kovin yksin eikä minulla ole pienintäkään hajua millaista keskustelua asiat ovat herättäneet muissa ryhmissä. Toisaalta tämän tavan voidaan nähdä "ruokkivan" suljettujen ovien takana käytävää päätöksentekokulttuuria eli näin asiat eivät nouse keskusteluun välttämättä kaikille avoimessa valtuustossa vaan päätökset sovitaan valmiiksi etukäteen kaikessa hiljaisuudessa... Asioilla on aina kaksi puolta (tai enemmänkin).

Esityslistalla oli seuraavanlaisia asioita:

1. Orimattilan kaupungin hyvinvointikertomus
2. Orimattilan vesihuollon kehittämissuunnitelman hyväksyminen
3. Tuntiopettajan virkanimikkeen muuttaminen luokanopettajaksi
4. Ehdotus maa-alueen liittämisestä Nastolan kuntaan
5. Hallintosäännön tarkistaminen ja muuttaminen
6. Lausunto kuntarakennelain 4 luvun mukaisen erityisen kuntajakoselvityksen asettamisesta
7. Sitoumus yrittäjyyden puolesta 
8. Arviointikertomus 2012, vastineet

Muutamat noista olivat selkeästi muodollisuuksia, joista ei oletettukaan nousevan minkäänlaista keskustelua (kohdat 3. ja 5.). Maa-alueen liittäminen Nastolaan (kohta 4.) oli jo useaan otteeseen käsitelty, joten en uskonut sen enää herättävän tunteita mutta yksi puheenvuoro asiasta pidettiin. Kritiikki nousi lähinnä menneisyydestä, kun tilannetta verrattiin Hietanan kylästä kiinni pitämiseen. Tässä oli jälleen esimerkki siitä, miten itse tarkastelen asioita usein hyvin erilaisesta vinkkelistä kuin muut, koska minulla ei ole vuosien siteitä alueeseen.

Kakkoskohtaa eli vesihuollon suunnitelmia oli esittelemässä oma mieheni Mikko. Aika hassulta tuntui kun Mikko oli tuolla työroolissaan mutta hienosti ja ihastuttavan tiiviisti hän homman hoiti eikä tästäkään aiheesta pitkiä puheenvuoroja käytetty, ainoastaan esitettiin huolestuneisuutta pohjavesivaroista.

Lehdessäkin kiinnitettiin huomiota siihen, että kuntajakoa koskeva kohta 6. kopsautettiin läpi suitsaitsukkelaan ilman yhtään puheenvuoroa. Tähän asiaan Orimattila reagoikin itsellekin yllättävällä nopeudella ja varmuudella. Sellainen tuntuma tuohon selvitysvelvollisuuteen tuntui olevan heti alusta asti, että asiaa pidettiin täysin turhana, päällekkäisenä työnä, jota ei nähty missään määrin velvoittavana ja perusteltuna. No, ehkä näin. Tykkäsin joka tapauksessa kaupungin suoraselkäisyydestä ja itsevarmuudesta vastauksessaan.

Valtuutetut asettuivat tukemaan yrittäjyyttä Orimattilassa mutta eipä muuta voitu olettaakaan, koska kyseessä on kuitenkin ihan strategiassakin korostettu asia. Viimeisessä käsiteltävässä asiassa eli arviointikertomuksen vastineissa kiinnitin itse huomiota ikuisuuskysymykseen eli kaupungin verkkosivuihin. Arviontikertomuksessa sanotaan:

 

Vuonna 2011 jäivät toteutumatta mm. henkilöstön kehityskeskusteluihin, vanhusten sähköiseen asiointiin sekä kaupungin intranetin ja kotisivujen kehittämiseen liittyvät tavoitteet. Tarkastuslautakunta kiinnittää huomiota siihen, että kyseisiä tavoitteita ei ole sisältynyt vuoden 2012 talousarvioon, eikä näiden asioiden kehittymisestä näin ollen ole raportoitu.

 

Ja vastaus kuuluu:

Kaupungin intranet on ollut seudullinen hanke, jonka kehittäminen jatkui koko vuoden 2012.  Kotisivujen uudistaminen liittyy tietoteknisesti intranetin alustaan, joten kotisivujen uudistaminen siirtyy vuoteen 2014, mikäli määrärahat siihen tulevat hyväksytyiksi.

 

Pidän tätä jokseenkin ontuvana selityksenä. Nykypäivänä ei pitäisi olla kynnyskysymys uusia verkkosivuja vaikka sitten väliaikaisesti riippumatta toisen järjestelmän teknisistä ratkaisuista. Tässä puhutaan kuitenkin "väliajasta", jonka kesto on monta vuotta! Jossain mättää, jos sekä kuntalaiset että kaikki päättäjät ovat sitä mieltä, että verkkosivut täytyisi uusia VÄLITTÖMÄSTI (ja tätä mieltä ollaan oltu jo vuosia) eikä mitään tapahtu. Oikeasti. Asia on suunniteltu hoitaa vuoinna 2011 ja nyt vuonna 2013 todetaan, että homma hoidetaan EHKÄ vuonna 2014. WTF?! Miksei tämä asia toteudu jos kerta kaikkien tahtotila on sen takana? Mistä/kenestä tämä on kiinni? En tajuu.

Hyvinvointikertomukseen teen oman postauksen, ettei tästä TAAS tule kuuden kilometrin maratonteksti...