Pahoja päätöksiä

Keskiviikkona oli sivistys- ja vapaa-aikalautakunnan kokous. Esityslista aiheutti sydämentykytyksiä, koska se sisälsi euroja ja kyläkouluja. Paha, paha yhdistelmä.

Sen lisäksi, etten olisi koskaan uskonut olevani tilanteessa, jossa olen tekemässä kouluja koskevia päätöksiä, en missään tapauksessa olisi arvannut äänestäväni kyläkoulujen lakkauttamisen puolesta. Ja näin kuitenkin keskiviikkona tapahtui.

Kyläkoulut herättävät suuria tunteita. Jo surullisenkuuluisa esimerkki tunteiden palosta on Järvikunnan alue, jossa kylät ovat olleet tukkanuottasilla koulun paikasta siinä määrin, ettei uutta koulua ole alueelle vuosikausien nahistelun jälkeenkään saatu.

Miksi minä sitten äänestin Heinämaan ja Tietävälän sekä välillisesti Mallusjoen ja Karkkulan koulujen lakkauttamisen puolesta?

Heinämaa oli selkein päätös eli ei olisi ollut mitenkään järkevää ylläpitää vajaatoimintaista koulua kun lähettyvillä on laajennettu Virenojan koulu.

Järvikunnan kouluasia oli kuumana perunana vähän hankalampi. Keskustelussa nostettiin esiin uudelleen mahdollisuudeksi noussut valtionavustus, kunhan uusi koulu on tarpeeksi suuri eli kuudelle luokka-asteelle mitoitettu. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että rakennetaan kolmen luokan koulu Järvikuntaan ja pieni koulu Hennaan (jonne siis on myös koulu rakennettava) kaupungin omalla rahoituksella. Koska asiaa on veivattu jo vuosikymmen, mikä olisi ollut todennäköisyys, että koulu tässä taloudellisessa tilanteessa olisi omarahoitteisesti rakennettu? Melko epätodennäköinen. Lyhyesti siis: mielestäni on parempi hiukan isompi ja toiminnallisesti oppilaita palveleva koulu hiukan kauempana kuin ei koulua ollenkaan.

Vaikein päätös itselläni koski Tietävälän koulua. Olin pohtinut tätä kauan ja hartaasti. Oppilasennusteet Tietävälän alueella olivat nousussa, kun taas Myllylän koulun alueella tulevaisuudessa laskusuhdanteessa. Ja kukapa haluaisi ehdoin tahdoin pidentää pienten oppilaiden koulumatkaa. Ei kukaan. Mutta Tietävälän koulun ylläpitäminen olisi tullut maksamaan huomattavasti enemmän kuin vaihtoehto, jossa oppilaat keskitetään keskustan alueen kolmeen kouluun. Omassa päätöksessäni iltapäivätoiminnan järjestäminen sekä yhtenäinen alakoulu kallistivat kupin Myllylän laajemman remontin puoleen. Minun mielestä on oppilaan etu, että hän saa käydä luokka-asteet 1-6 samassa koulussa. Ja iltapäivätoiminta on 1.-2. luokkalaisille todella tärkeää.

Olen kotoisin Punkaharjulta Itä-Suomesta. Siellä koulumatkat voivat olla jopa 50 km suuntaansa. Eihän tämä kenenkään toivetila ole mutta kaikkea kun vaan ei voi toteuttaa. Ei vaan voi. Kun joka tapauksessa pitää karsia niin mieluummin karsin seinistä kuin opetuksen sisällöstä ja laadusta. Kyläkoulu on niin hyvä kuin sen opettaja(t). Orimattilan kokoisessa kaupungissa puhutaan varsinkin keskustan alueelle kuitenkin hyvin pienistä välimatkoista. Tässä tapauksessa itse siis perustin päätökseni oppilaiden tasa-arvoiselle kohtelulle ja uskon keskittämisestä olevan enemmän hyötyä kuin haittaa oppilaiden näkökulmasta.

Ja kyllä, pahalta se silti tuntuu.

Pitkää ikää ja kulttuurihyvinvointia

Pisimpään maanantain valtuustossa käsiteltiin Orimattilan historian ensimmäistä hyvinvointikertomusta. Aihe oli ihan mielenkiintoinen ja siitä pidettiinkin PIIITKIÄ puheenvuoroja. Itse tuota pumaskaa lukiessani kiinnitin nuorten pahoinvoinnin huolestuttavan määrän lisäksi huomiota kulttuurin osuuden vähäisyyteen raportissa. Valtuustossakin täysin aiheesta Veini Holopainen nosti esiin kirjaston puuttumisen raportista. Todella merkittävä puute! Orimattilan erinomainen kirjasto lisää 100% varmuudella kaupunkilaisten hyvinvointia läpi ikäluokkien ja sosiaalisen aseman.

Olen aiemminkin kiinnittänyt huomiota siihen, miten Orimattilassa(KIN) ajatellaan usein hyvinvoinnista puhuttaessa vain terveys- ja sosiaalipalveluita sekä liikuntaa. Tottakai näillä on merkittävä rooli asiassa mutta omasta mielestäni pitäisi nostaa täysin samalle viivalle kulttuuri- ja sivistyspalvelut, yhteisöllisyys sekä viihtyvyys.

On kiva mainostaa (siis jos joskus jossain kaupunkia mainostettaisi), että meillä on pieneksi maalaiskaupungiksi mahtavan hieno taidemuseo. Ja kotiseutumusea. Virkeää käsityöperinnettä ja taideharrastusmahdollisuuksia. Mutta sitten kun puhutaan näiden asioiden kehittämisestä tai varsinkaan rahoittamisesta niin kas, urheilu ja kilpailu (siis kaupallinenkin) huutavat vieressä neonvärein paremmuuttaan ja tärkeyttään.

Tässäpä yllättävää faktaa:

"...elinikä pitenee kulttuurin ansiosta selvästi enemmän kuin terveysliikunnan tai laihduttamisen avulla. Tupakoimattomuus tuo keskimäärin viisi elinvuotta lisää, joten kulttuuri on tutkimusten mukaan melkein yhtä terveellistä kuin tupakasta kieltäytyminen."

 

Lue koko juttu täältä: Kulttuuri pidentää elinikää

Olisikohan mahdoton tehtävä laskea säästöä terveydenhoitokuluissa, joka voitaisiin saavuttaa pienelläkin panostuksella kulttuuriin? Näkisin tämän erityisesti vahvassa roolissa ennaltaehkäisevässä työssä. Lisäksi kulttuuripalveluita olisi liikuntaa huomattavasti helpompi kohdentaa koko kuntalaisväestölle ikään ja sukupuoleen katsomatta. Kulttuurin kun ei tarvitse olla korkeakulttuuria vaan parhaimmillaan osallistavaa ja yhteisöllistä, kaikkien saatavilla olevaa. Askelia tähän suuntaan on otettu mm. kaupunkiviljelyllä ja vaikkapa ulkoilmaelokuvaesityksellä: The Artist

Myös lastenkulttuuritarjonta sai virkistystä, kun kaupunki päätti lähteä mukaan EFEKTI-toimintaan. Toivottavasti mahdollisimman moni koulu ja päivähoidon ryhmä hyödyntää näitä mahtavia ILMAISIA työpajoja ja esityksiä: EFEKTI-tarjonta Orimattilassa

Taidemuseolla on muuten parhaillaan lastenkirjojen kuvitusnäyttely "Kuva kertoo tarinan", joka täytyy ehdottomasti mennä muksujen kanssa katsomaan =)

"Tahdotko minulta suukkosen?
Se saattaa olla vetinen,
mutta eihän se mitään tee,
vaikka suukko kastelee,
sillä senhän antaa Uppo-Nalle,
joka kerran on joutunut pinnan alle."

(Elina Karjalainen, kirjasta Uppo-Nallen kootut runot, Uponneen kansan lauluja)
 

Taidemuseon aukioloajat ja lisätietoa

Nuijitaan vaan

Vihreiden kuntapäivillä lupasin ja vannoin (taas kerran), että tartun itseäni niskasta kiinni valtuustosta ja lautakuntatoiminnasta bloggaamisen suhteen. Tässä siis lupauksen lunastusta.

Maanantaina kokoontui valtuusto eka kertaa kesätauon jälkeen. Ilman erillistä sähköpostimuistutusta kollegalta en olisi varmaan muistanut, että ryhmänpuheenjohtajat tapaavat aina tunti ennen valtuustoa, jotta olemme tietoisia, mitä kokouksessa saattaa nousta esiin. Nämä tapaamisen ovat itselleni erityisen tärkeitä, koska olen kovin yksin eikä minulla ole pienintäkään hajua millaista keskustelua asiat ovat herättäneet muissa ryhmissä. Toisaalta tämän tavan voidaan nähdä "ruokkivan" suljettujen ovien takana käytävää päätöksentekokulttuuria eli näin asiat eivät nouse keskusteluun välttämättä kaikille avoimessa valtuustossa vaan päätökset sovitaan valmiiksi etukäteen kaikessa hiljaisuudessa... Asioilla on aina kaksi puolta (tai enemmänkin).

Esityslistalla oli seuraavanlaisia asioita:

1. Orimattilan kaupungin hyvinvointikertomus
2. Orimattilan vesihuollon kehittämissuunnitelman hyväksyminen
3. Tuntiopettajan virkanimikkeen muuttaminen luokanopettajaksi
4. Ehdotus maa-alueen liittämisestä Nastolan kuntaan
5. Hallintosäännön tarkistaminen ja muuttaminen
6. Lausunto kuntarakennelain 4 luvun mukaisen erityisen kuntajakoselvityksen asettamisesta
7. Sitoumus yrittäjyyden puolesta 
8. Arviointikertomus 2012, vastineet

Muutamat noista olivat selkeästi muodollisuuksia, joista ei oletettukaan nousevan minkäänlaista keskustelua (kohdat 3. ja 5.). Maa-alueen liittäminen Nastolaan (kohta 4.) oli jo useaan otteeseen käsitelty, joten en uskonut sen enää herättävän tunteita mutta yksi puheenvuoro asiasta pidettiin. Kritiikki nousi lähinnä menneisyydestä, kun tilannetta verrattiin Hietanan kylästä kiinni pitämiseen. Tässä oli jälleen esimerkki siitä, miten itse tarkastelen asioita usein hyvin erilaisesta vinkkelistä kuin muut, koska minulla ei ole vuosien siteitä alueeseen.

Kakkoskohtaa eli vesihuollon suunnitelmia oli esittelemässä oma mieheni Mikko. Aika hassulta tuntui kun Mikko oli tuolla työroolissaan mutta hienosti ja ihastuttavan tiiviisti hän homman hoiti eikä tästäkään aiheesta pitkiä puheenvuoroja käytetty, ainoastaan esitettiin huolestuneisuutta pohjavesivaroista.

Lehdessäkin kiinnitettiin huomiota siihen, että kuntajakoa koskeva kohta 6. kopsautettiin läpi suitsaitsukkelaan ilman yhtään puheenvuoroa. Tähän asiaan Orimattila reagoikin itsellekin yllättävällä nopeudella ja varmuudella. Sellainen tuntuma tuohon selvitysvelvollisuuteen tuntui olevan heti alusta asti, että asiaa pidettiin täysin turhana, päällekkäisenä työnä, jota ei nähty missään määrin velvoittavana ja perusteltuna. No, ehkä näin. Tykkäsin joka tapauksessa kaupungin suoraselkäisyydestä ja itsevarmuudesta vastauksessaan.

Valtuutetut asettuivat tukemaan yrittäjyyttä Orimattilassa mutta eipä muuta voitu olettaakaan, koska kyseessä on kuitenkin ihan strategiassakin korostettu asia. Viimeisessä käsiteltävässä asiassa eli arviointikertomuksen vastineissa kiinnitin itse huomiota ikuisuuskysymykseen eli kaupungin verkkosivuihin. Arviontikertomuksessa sanotaan:

 

Vuonna 2011 jäivät toteutumatta mm. henkilöstön kehityskeskusteluihin, vanhusten sähköiseen asiointiin sekä kaupungin intranetin ja kotisivujen kehittämiseen liittyvät tavoitteet. Tarkastuslautakunta kiinnittää huomiota siihen, että kyseisiä tavoitteita ei ole sisältynyt vuoden 2012 talousarvioon, eikä näiden asioiden kehittymisestä näin ollen ole raportoitu.

 

Ja vastaus kuuluu:

Kaupungin intranet on ollut seudullinen hanke, jonka kehittäminen jatkui koko vuoden 2012.  Kotisivujen uudistaminen liittyy tietoteknisesti intranetin alustaan, joten kotisivujen uudistaminen siirtyy vuoteen 2014, mikäli määrärahat siihen tulevat hyväksytyiksi.

 

Pidän tätä jokseenkin ontuvana selityksenä. Nykypäivänä ei pitäisi olla kynnyskysymys uusia verkkosivuja vaikka sitten väliaikaisesti riippumatta toisen järjestelmän teknisistä ratkaisuista. Tässä puhutaan kuitenkin "väliajasta", jonka kesto on monta vuotta! Jossain mättää, jos sekä kuntalaiset että kaikki päättäjät ovat sitä mieltä, että verkkosivut täytyisi uusia VÄLITTÖMÄSTI (ja tätä mieltä ollaan oltu jo vuosia) eikä mitään tapahtu. Oikeasti. Asia on suunniteltu hoitaa vuoinna 2011 ja nyt vuonna 2013 todetaan, että homma hoidetaan EHKÄ vuonna 2014. WTF?! Miksei tämä asia toteudu jos kerta kaikkien tahtotila on sen takana? Mistä/kenestä tämä on kiinni? En tajuu.

Hyvinvointikertomukseen teen oman postauksen, ettei tästä TAAS tule kuuden kilometrin maratonteksti...