Twin Town -tapaamisen pohdintaa

Sain kunnian osallistua Orimattilan delegaatioon Twin Town -tapaamisessa Puolan Kobylnicassa heinä-elokuun vaihteessa, jossa kohtasivat nuoret ja aikuiset kymmenestä eurooppalaisesta kaupungista. Tapaamisen aiheena oli uusituva energia ja tässä ajatuksiani reissun tiimoilta (julkaistu Orimattilan Sanomissa 27.8.2013).

Ystävyyskaupungit uusien energiaratkaisujen äärellä

Orimattilan kaupungin eurooppalaisella ystävyyskaupunkitoiminnalla on jo pitkät perinteet. Kuinka hyvin kuitenkaan rivikuntalainen tuntee omakseen Twin Town –tapaamiset ja kulttuurienvälisen yhteistyön? Viime vuonna tapaaminen järjestettiin Orimattilassa, mutta jopa itseltäni, kaikenlaisesta kulttuurivaihdosta kiinnostuneelta, kyseinen tapahtuma meni lähes täysin ohi huomion.

Tänä vuonna olin onnekas kun pääsin mukaan Twin Town –tapaamiseen osana Orimattilan delegaatiota. Teemana ollut ”uusiutuva energia” tuntui omalta ja aloin valmistella aikuisten puheenvuoroa hyvissä ajoin keräämällä aiheeseen liittyvää materiaalia mm. sanomalehdistä.

Innovatiivinen vihreän kullan maa vai takapajula

Otsikoin ensimmäisen esitykseni dian ”Suomi uusiutuvan energian suunnannäyttäjänä”. Ei tarvinnut kovin paljon asiaan perehtyä, kun vaihdoin otsikon vikkelästi muotoon ”Suomi seuraa naapureiden jalanjäljissä”. Kummasti sitä on tuudittautunut sellaiseen uskoon, että täällä cleantechin luvatussa maakunnassa, innovaatioiden ja puhtaan luonnon sydämessä oltaisiin edelläkävijöitä myös vihreässä energiassa. Todellisuudessa tavoitteemme ovat kyllä korkealla mutta muut Euroopan maat, Saksa etunenässä, ovat meitä vuosia edellä uusiutuvan energian hyödyntämisessä.

Yksi Twin Town reissun parhaimmista puolista itselleni olikin ihan konkreettisesti näkeminen, miten muualla hoidetaan vaikka juuri energia-asiat. On erittäin terveellistä jäädä välillä itselleen kiinni ennakkoluuloista, niin syvältä kuin se itsetuntoa riipaiseekin. Olin vihreäsilmäisesti siinä mielikuvassa, että vaikkapa Puolan maaseutu ei voi juuri mitään opettaa meille pohjoiseen uusiutuvasta energiasta. Kun sitten bussin ikkunasta katseli joka toisen omakotitalon katolla olevaa aurinkopaneelia ja kymmeniä pelloilla pyörähteleviä tuuliturbiineja niin tunsi olonsa kovin pieneksi ja itsekeskeiseksi. 

Uskomukset ja tiedon puute kehityksen jarruina

Ehkä heikoimmassa tilanteessa maassamme on aurinkoenergia. Se on ainoa uusiutuvan energian muoto, jota valtio ei tue. Vaikka Suomea pidetään pimeänä maana, on meidän aurinkoenergian tuotantopotentiaali lähes sama kuin Saksan. Mahdollisuudet ovat suuret, sillä yhden hehtaarin aurinkopaneeli vastaa 330 hehtaarin metsäalaa energiantuotantopotentiaalissa. Auringosta säteilee kuitenkin 14,5 sekunnissa sama määrä energiaa kuin mitä ihmiskunta kuluttaa 24 tunnissa.

Pahin hidaste uusiutuvan energian kehitykselle ovat väärät uskomukset ja tietämättömyys. Tuoreen mielipidetutkimuksen mukaan 90% suomalaisista ja 87% kuntapäättäjistä kannattavat tuulivoiman lisäämistä. Kuitenkin parhaiten äänensä kuuluviin tuntuvat saavan tuulivoiman vastustajat melusaasteargumentteineen ja kauhukuvineen pilatuista maisemista. Mielipidemittauksen positiivisen tuloksen taustalla voi tietysti olla nimby-ilmiö eli tuulivoimaa kyllä kannatetaan, kunhan turbiineja ei rakenneta oman elinpiirin sisälle.

Tuskin kukaan tuulivoimaa kansallispuistoihin ja kesämökkien laiturin vierelle haluaakaan. Maalaisjärjellä turbiinien paikka on siellä, missä eniten tuulee ja missä niistä on vähiten haittaa. Lisäksi täytyy ottaa huomioon paikalliset erityispiirteet eli esimerkiksi talviolosuhteet. 
 

Emme näe metsää puilta

Uusiutuva energia yhdistetään helposti vain tuuleen ja aurinkoon. Suomessa kuitenkin puu on edelleen suurin uusiutuvan energian lähde. Kustannustehokkain polttoaine tulee hakkuualueiden jätepuusta eli risuista ja kannoista, kunhan keräys ja kuljetus saadaan järjestettyä hyvin. Käynnissä on myös hankkeita, joissa pyritään kehittämään laitoksia, jotka tekevät hakkeesta ja puun kuoresta biokaasua. Useat lämpölaitokset tarvitsevat hakkeen lisäksi fossiilista turvetta mutta Orimattilassa pärjätään uusiutuvalla polttoaineella.

 Paikallisia erityispiirteitä kannattaisi hyödyntää myös vihreän energian tuotannossa. Orimattilassa etsitään rahoitusta liiketoiminnan kehittämiseen, jossa hevosenlantaa voitaisiin hyödyntää lämmöntuotannossa teollisuuden ja asumisen tarpeisiin. Tässä voisikin olla yksi paikallinen markkinointivaltti tiedostaville nykyihmisille, vaikka ajatus ehkä haiskahtaa.

Käynnissä oleva Hämeen uusiutuvan energian tulevaisuus –hanke pyrkii osaltaan löytämään ratkaisuja paikallisiin energiakysymyksiin ja lisäämään tietoisuutta vaihtoehdoista. Orimattilan kohdalla esimerkiksi maatilojen biolämpölaitokset voivat olla hyvinkin realistinen malli. Uudet ratkaisut toisivat alueelle myös liiketoimintaa.

Vaatimattomuus lämmittää

Pohtiessani reissussa Suomen jälkeenjääneisyyttä uuden energian luomisessa tuli mieleeni myös ajatus, että ehkä vahvuutemme onkin jossain muualla. Sen sijaan, että loisimme vauhdilla lisää, keskitymme säästämiseen. Energiatehokas rakentaminen on Suomessa huipputasoa, varsinkin hankalat olosuhteet huomioon ottaen. Ei pidäkään väheksyä energian kulutuksen vähentämisen merkitystä puhuttaessa ympäristöystävällisemmistä ratkaisuista.

Paljon odotuksia kohdistuu Hennaan, josta on tarkoitus rakentua ekokaupunginosa. Epäilemättä rakentamisessa huomioidaan nollaenergiastandardit mutta tarvitaan paljon muutakin, jotta voidaan puhua oikeasta ekokaupungista. Henna tarjoaisi mahdollisuuden todellisiin innovaatioihin ja toivon todella, että siellä nähtäisiin aurinkopaneeleja, biolämpölaitoksia, viherkattoja ja jopa kuivakäymälöitä. Huikeita uutuuksia meillä mutta arkipäivää monessa muussa Euroopan kaupungissa.

Edessä loistava tulevaisuus

Twin Town toiminnan vahvuus on ihmisissä ja yhteistyössä. Keskustelut erilaisten ihmisten kanssa avartavat maailmankuvaa ja tutustumalla muiden yhteisöjen ja kuntien järjestelmiin voi saada uusia oivalluksia ihan arkipäiväisiinkin asioihin omassa elinympäristössään. Toisilta oppiminen kannattaisi hyödyntää myös meidän kaupunkia koskevissa ratkaisuissa. Miksi keksiä pyörää uudelleen kun voisimme kuunnella toisten onnistumisia ja erehdyksiä ja soveltaa opittua omiin oloihimme räätälöidyiksi ratkaisuiksi.

 Itselleni reissu merkitsi myös matkaa yllättävän lähelle. Koska lapseni ovat vielä pieniä, en arjessani kohtaa nuoria ja heidän ajatusmaailmaansa. Vaikka yhteinen aika Kobylnicassa nuorten kanssa oli harmittavan rajallinen, pääsin kuitenkin tutustumaan neljään upeaan nuoreen naiseen, jotka edustivat Orimattilaa parhaalla mahdollisella tavalla. Näiden rohkeiden, fiksujen ja itsevarmojen nuorten käsiin uskaltaa mielellään luottaa Orimattilan, Suomen ja maailman tulevaisuuden.

Toivottavasti Twin Town projekti jatkuu nykyistäkin sopimuskautta pidemmälle ja toiminta laajenisi myös varsinaisten tapaamisten väliselle ajalle. Vaikkapa sosiaalista mediaa hyödyntäen keskusteluihin pääsisi mukaan laajempikin kuntalaisedustus kuin seitsemän hengen delegaatio eivätkä aiheet rajautuisi vartin mittaisiin diasulkeisiin jossain luentosalin hämärissä. 

 

”Kaiken tämän puheen jälkeen tulevaisuus vaikuttaa teistä ehkä synkältä? Mutta ei huolta: kun vain toimimme oikein niin kaikki sujuu hyvin. Luottakaa meihin.” 

~ Orimattilan nuorten delegaatio ~

Sinivalkoinen valinta tänään ja tulevaisuudessa

Hyvä esitys tärkeästä asiasta!

Avainlippu on käsittääkseni menettänyt paljon uskottavuuttaan, mikä on harmi. Lähituotteita suosimalla voi nähdä jopa konkreettisesti mistä tuote on kotoisin. Orimattilassa vaikkapa hakemalla kurkut ja tomaatit Varpion tilalta ja lihan Meroselta tai vaikka pässin OmppuTontulta.

Erityisesti nostaisin esiin palveluiden ostamisen ja tuottamisen. Toivon todella, että palveluntuottajien (vaikkapa siivoajat, kampaajat, jne) arvostus nousisi nykyisessä ilmapiirissä ja heidän työlleen annettaisiin oikeanlainen paino jatkuvan tuotehamstrauksen sijaan.

Valtuustoaloite koskien lähi- ja luomuruuan suosimista Orimattilan joukkoruokailussa

Suomessa valtioneuvosto teki 8. huhtikuuta 2009 periaatepäätöksen, jolla kannustetaan kestäviin hankintoihin kaikkia julkisia toimijoita. Periaatepäätöksen mukaan julkinen sektori panostaa tulevaisuudessa entistä enemmän mm. ympäristöystävällisiin tarjoomuksiin julkisissa keittiöissä. Tavoitteena on, että ruokapalvelujen elintarvikehankinnoissa lisätään luonnonmukaista, kasvispohjaista ja sesonginmukaista ruokaa. Lahden hankintapalveluiden eräänä tehtävänä on edistää käytössään olevilla ohjauskeinoilla hankintojen ekotehokkuutta. Lahden kaupunki kuuluu perustajajäsenenä muutamien suomalaisten kaupunkien muodostamaan Ekohankintaverkostoon, joka toimii julkisten hankintojen ympäristöystävällisyyden edistämiseksi.

Kestäviin hankintoihin siirtyminen ei tarkoita automaattisesti kustannusten kasvua. Hyvät kokemukset ja arviot osoittavat, että ympäristön huomioiminen hankinnoissa säästää rahaa ja lisää innovaatioita. Lähi- ja luomuruuan suosiminen kunnan omassa joukkoruokailussa on monella tavalla kannattavaa. Säästöt ja kouluruuan tason säilyttäminen edellyttävät hyvää suunnittelua, jolla voidaan vaikuttaa turvallisen ja terveellisen ruoanjakelun lisäksi myös alueen elinkeinoelämän kasvuun ja ilmastoon. Jotta lähi- ja luomuruuan lisääminen olisi nousevien elintarvikekustannusten ja kiristyvän talouden keskellä mahdollista, on kuntapäättäjien sitouduttava yhteiseen tahtotilaan ja osoitettava resurssia asian huolelliseen valmisteluun ja suunnitteluun.

Luomuelintarvikkeisiin siirtyminen EU-maiden julkisissa keittiöissä vähentäisi hiilidioksidipäästöjä noin 4,9 miljoonalla tonnilla, mikä vastaa noin 600 000 ihmisen kasvihuonekaasupäästöjä.  Suosimalla lähiruokaa vältetään turhia ja pitkiä elintarvikkeiden kuljetuksia. Lyhyemmän matkan kulkenut ruoka on yksinkertaisesti myös tuoreempaa. Hankintalaki mahdollistaa mm. tuoreuskriteerien käyttämisen kilpailutuksessa.

Lähiruoan suosiminen merkitse myös oman kunnan ja lähialueiden viljelijöiden ja yrittäjien arvostamista. Kun julkinen sektori ilmaisee selkeästi halukkuutensa lähiruuan käyttämiseen, on tuottajien helpompi kasvattaa tarjontaa, kehittää tuotteidensa jalostamisastetta ja järjestää logistiikkaa, jotta ala pääsee kehittymään.

Lähiruoka on turvallista, koska sen alkuperä on tiedossa. Perusaineksista valmistetun ruuan tarjoamisella on iso kasvatuksellinen arvonsa. Suosimalla lähi- ja luomuruokaa osoitamme vastuullisuuttamme alueemme ihmisistä ja vastaamme kaupunkistrategian tavoitteisiin paikallisen elintarviketuotannon hyödyntämisessä ja omaleimaisen imagon vahvistamisessa kehittämällä palvelevia ja eettisesti kestäviä ratkaisuja.

Vihreä valtuustoryhmä ja allekirjoittaneet valtuutetut esittävät, että Orimattilan joukkoruokailussa pyritään johdonmukaisesti lisäämään lähi- ja luomuruuan osuutta hankintalain sallimissa puitteissa.

Orimattilassa 10.6.2013
Vihreä valtuustoryhmä

Saara Paajanen

*****

Tuollaisen valtuustoaloitteen tein kesäkuussa, viimeisessä valtuustossa ennen kesätaukoa. Ilokseni aloitteen allekirjoitti lisäkseni 25 valtuutettua, suurkiitos heille kannatuksesta <3

Aloitteen pohjalle juttelin kaupungin ruokapalvelupäällikön kanssa asiasta. Hän oli kovasti asian takana ja kertoi, että he ovat osaltaan pyrkineet edistämään lähi- ja luomuruuan käyttöä parhaansa mukaan. Kuitenkin annettujen budjettien ollessa niin vähäiset, on asia ollut lähes mahdoton toteuttaa. Hän ilmaisi myös huolensa, ettei käy niin, että päättäjät asettavat aloitteen myötä kriteerit, joiden mukaan heidän on toimittava mutta budjettirajoitus aiheuttaa sen, että joudutaan sitten puolestaan karsimaan aivan perustuotteista lähi- ja luomuruuan kustannuksella.

En tietenkään halua hankaloittaa ruokapalveluihmisten elämää yhtään enempää. He ovat varmasti kovin vaikeassa tilanteessa nytkin. MUTTA, olen lähes varma, että huolellisella suunnittelulla lähi- ja luomuruuan suosimisella voitaisiin tuottaa jopa säästöä! Ainakin pidemmällä aikavälillä. Lisäksi rahat jäisivät lähialueelle, tuettaisiin maatalouselinkeinoa omassa maakunnassa, ruokittaisiin kuntalaiset terveellisemmällä (ja maukkaammalla) ravinnolla ja niin edelleen.

Kunpa vain tämä(kin) aloite ei jäisi eri hallintokuntien väliseksi heittopalloksi päätyen lopulta joskus vuosien päästä mappi ööhön...

Aaa-puu-va. Ja anteeksi.

Että sitten melkein puoli vuotta vierähti edellisestä kirjoituksesta. Noloa. Anteeksiantamatonta. Törkeää.

Tässä kävi taas niin legendaarisesti eli kun tarpeeksi aikaa ehti kulua ilman asian korjaamista niin rima nousi jonnekin taivaisiin. Aloittaminen on aina niin vaikeaa. Tai ei oikeastaan aloittaminen vaan pitkäjänteinen tekeminen (ainakin minulle).

Mutta nyt tiputan riman takas alas minne se kuuluukin ja otan uuden asenteen: rima tänne kirjoittamisessa olkoot tästä päivästä eteenpäin samoissa kantimissa kuin fb-päivitysten/linkitysten postaamisessa. Jes. Tämön hyvä.

Tasa-arvon päivää!

Nyt on tasa-arvon päivä, tiistai 19.3.2013 klo 12:19. Kansalaisaloitepalvelu tasa-arvoisen avioliittolain puolesta alkoi tänään ja tällä hetkellä kannattajia on 35 327 kappaletta.

Tämä on hyvä päivä.

(*insert) Jaxuhaleja!

Välillä hieman politiikan ohi luisuva postaus. Vaikka sydämestäni vihreä olenkin, niin nyt olen joutunut saastuttavan savuiseen ruuhkaan. Paljon puhutut ruuhkavuodet on siis tämän äiti-viestintäsuunnittelija-vaimo-valtuutettu-luottamushenkilö-opiskelija-Leona-joogaaja-aktiivihörhön arkipäivää (ja yötä).

Kun sitä luonteeltaan on sellainen, että haluaa panostaa 100% siihen mihin ryhtyy, loppuu vuorokaudesta tunnit ja ihmisestä puhti jossain vaiheessa. Kun sille ei vaan voi mitään, että kiinnostuu ja innostuu niin monesta asiasta. Ja seurauksena on se, että huono omatunto soimaa koko ajan, koska väkisinkin jokainen osa-alue kärsii kun toinen asia vie aikaa ja energiaa.

Viime viikolla oli useita päiviä, jolloin ehdin nähdä lapsiani puoli tuntia - tunnin vuorokaudessa. Lähden yleensä aamulla töihin kun muut vielä nukkuvat. Töistä tullessa ehdin nopeasti syödä jotain ja sitten on joku iltameno (koulutus tai palaveri), josta kotiutuessa lapset on jo nukkumassa. Viikonlopun vietin erittäin mielenkiintoisessa ja hyödyllisessä vihreiden valtuutettujen koulutuksessa Vantaalla.

Tämä kaikki on itse aiheutettua, enkä siis valita. Ja pian tämä tahti helpottaa. Ihan vapaaehtoisesti nyt kaikkiin koulutuksiin osallistun mutta se johtuu siitä, että olen politiikassa ja kuntapäätöksenteossa vielä pihalla kuin lumiukko ja haluaisin parhaan kykyni mukaan ymmärtää asioita, joista olen yhdessä muiden kanssa päättämässä. Olen sen vähintäänkin velkaa äänestäjilleni.

Olen kyllä kovasti miettinyt viime päivinä, kuinka edustuksellista kuntapäätöksenteko nykyään onkaan? Totuushan on se, että vaikkapa yksinhuoltajan on jotakuinkin mahdotonta osallistua valtuustotyöhön. Ja jokaisen kuntalaisen asioita siellä kuitenkin käsitellään. Parhaiten valtuutetun rooli sopii eläkeläiselle ja työttömälle. Toisaalta, äänestysprosentin ollessa mitä se viime vaaleissa oli, ei voitane puhua edustuksellisesta demokratiasta muutenkaan.

Tiedättekö sen tunteen, kun olette seurueessa, jossa kaikki muut puhuvat vierasta kieltä? Siis sellaista, josta itse ymmärrät sanan sieltä, toisen täältä mutta et itse oikein luontevasti osaa muodostaa kokonaisia, kieliopillisesti oikeita lauseita. Tällaisessa seurassa vaikkapa usean tunnin illallinen on todella uuvuttavaa. Kun saa koko ajan tsempata, että pysyy edes mukana, mistä muut juttelevat. Saati sitten, jos yrität välillä osallistua keskusteluun haparoivalla kielitaidollasi. No, tämä olen minä kuntapolitiikassa vielä toistaiseksi. Osallistumassa kuntarakenneuudistusta koskevaa lausuntoa valmistelevaan neuvotteluryhmään.

Ja sitten yritän olla 1,5-vuotiaan äiti. Lapsen, joka tykkää laulaa Haloo Helsingin "Huuda"-biisiä ja harjoittelee uusia sanayhdistelmiä. Äitiyleisö osoittaisi varmasti suurempaa suosiota esitykselle, jos sen ajankohta olisi joku muu kuin klo 04 aamuyöllä. Kun tietää, että vajaan kahden tunnin päästä soi herätyskello.

Nyt on puoli kuusi, ja olen ollut hereillä jo kolmesta asti. Jospa sitä hörppäisi kahvit ja lähtisi ajelemaan töihin niin saisi kuitattua eilisestä klo 14 alkaneesta neuvotteluista aiheutuneet miinukset työajanseurantaan.

Jaksaa, jaksaa.

Unikaverit teekutsuilla (hyvä edustaa kun on nukkunut yönsä hyvin lapsen kainalossa)

Avoimuutta mä metsästän

Valtuustosopimus oli jälleen yksi asia, josta en ennen vaalituloksen jälkeisiä viikkoja ollut kuullutkaan. Sen ajatuksena on käsittääkseni toimia "punaisena lankana" valtuuston päätöksenteossa eli eräänlaisena tiivistettynä ohjeistuksena siitä, mitä kyseinen valtuusto haluaa nostaa neljäksi vuodeksi toimintansa pääasioiksi.

Yritin etsiä itselleni malliksi ja keskustelun pohjaksi edellistä sopimusta mutta eipä sitä mistään löytynyt. Olisin sen varmaan saanut jos olisin oikealta taholta osannut pyytää näytille. Niinpä kun asiaa alettiin käsittelemään edellisellä viikolla, tuli jostain syystä ensimmäisenä mieleeni, että toivoisin sopimukseen lisättävän avoimuuden periaatteen. Järkeilin, että jos kyseessä on tosiaan valtuuston työskentelyä "ohjaava" dokumentti, olisi siinä aiheellista mainita tuommoinen perustavanlaatuinen toimintatapa.

Avoimuuden periaatteen halusin mukaan ajatuksella, että se edistäisi kuntalaisten osallistumista päätöksentekoon myös siten, että asiat esitettäisiin ymmärrettävässä muodossa. Kuten missä tahansa aihealueella, jossa ihminen on asiantuntija, unohtuu varmasti myös pitkän linjan kuntapoliitikoilta se, että rivikuntalaisen jokapäiväiseen sanavarastoon eivät kuulu termit katselmusjaosto, tarkastussääntöluonnos tai yhteistoimintasopimus. Jos kuntapäätöksenteko ei jo äänestysprosentistakaan päätellen ole tällä hetkellä se kaikkein tunteita herättävin ja mediaseksikkäin aihe, niin viimeistään se työntää luotaan siinä vaiheessa kun asiasta kiinnostuneen pitäisi jaksaa

a) mennä Orimattilan verkkosivuille,
b) etsiä sieltä asiaansa koskeva alasivu,
c) tietää, missä kuntaelimessä asia käsitellään,
d) mahdollisesti hakusanoja käyttäen etsiä asiaa koskevat dokumentit, ja
e) lukea läpi sivutolkulla tekstiä, joka näyttää tältä:

"Kuntalain 18 § 2 momentin mukaan valtuusto voi päättää, että muu toimielin kuin valtuusto valitsee johtokunnan jäsenet tai osan jäsenistä. Sosiaalialan osaamiskeskus Versoa koskevan kuntien välisen yhteistoimintasopimuksen 8 §:n mukaan Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän hallitus valitsee johtokunnan. Koska nykyisen perussopimuksen mukaan hallitus ei voi valita johtokuntaa ja perussopimus on ristiriidassa Verson toimintaa koskevan yhteistoimintasopimuksen kanssa, kuntayhtymän hallitus esittää perussopimuksen muuttamista tältä osin.

Voin rehellisesti kertoa, että jollen olisi mukana valtuustossa, joka päättää tuostakin asiasta, en jaksaisi lukea tekstiä neljättä sanaa pidemmälle. Siis jos olisin edes nähnyt vaivaa kaivaakseni asian korpikuusenkannonalta, sittenkin huomatakseni, että asiaan vaikuttaminen on jo myöhäistä.

Kun esitin avoimuuden sisällyttämistä valtuustosopimukseen sain ensin ehdotukselleni kannatusta mutta sitten se (kahdesti) pyydettiin poistamaan sopimuksesta "itsestäänselvyytenä". Uutena tulokkaana en halunnut heti ryhtyä hankalaksi inttäjäksi, joten annoin asian mennä vaikka kiehuin sisäisesti, koska jo pelkästään edellisen valtuustosopimuksen löytämisen hankaluus oli surkuhupaisa esimerkki siitä, ettei avoimuus todellakaan ole itsestäänselvää.

En usko, että valtaosa kuntapäättäjistä haluaa erityisesti salailla asioita tai olla vaikeasti ymmärrettäviä. Luulen ennemminkin, että avoimuus, tiedottaminen ja vuorovaikutteinen viestintä tarkoittavat monelle pitkän linjan poliitikolle täysin eri asioita kuin vaikkapa minun kaltaiselle politiikan keltanokalle, joka on joidenkin määritelmien mukaan häthätää Y-sukupolvea, käyttää aktiivisesti SoMea (joka on muutakin kuin Facebook)  ja tekee työkseen viestintää. Minulle avoimuus ei tarkoita sitä, että "pöytäkirjat löytyvät netistä".

Näin valtuustourani alkuun siis kaipaamani avoin toimintamalli nousi työlistallani aikalailla kärkeen. Aion peräänkuuluttaa aktiivista, vuorovaikutteista ja avointa viestintää, niin valtuuston, hallituksen ja lautakuntien sisällä kuin erityisesti ulospäin. Aion ehdottaa valtuustokokousten videoimista ja suoraa lähettämistä verkossa sekä asioiden "suodattamista" sellaisiksi, että tällainen ei-yhteiskuntatieteilijäkin ne voisi ymmärtää. Mallina vaikkapa Hämeenlinnan erinomainen Veropuu eli kuva siitä, mistä kaupunki saa rahaa ja minne se raha menee.